Koalat ja muita otuksia

Tämä saari on hiukan Australian muotoinen. Meidän majapaikkamme on etelärannikolla. Pohjoisessa on Horseshoe Bay -niminen paikka. Matkaa on noin 6 kilometriä. Kävimme siellä tänään linja-autolla.

Eläinpuistossa saa pitää sylissään krokotiilin poikasta (noin puolitoistametrinen) ja liskoja. Halutessaan saa kaulaansa parimetrisen kuristajakäärmeen. Lisäksi voi silitellä kakadua ja koalaa. Jos maksaa 15 dollaria pääsylipun lisäksi, voi saada koalan jopa syliinsä. Minä tyydyin pitelemään krokoa, liskoja ja käärmettä.

Esittelijätyttö kysyi, kuka haluaa ensimmäisenä pidellä käärmettä. Noin 3-4 -vuotias pikkupoika pyrähti porukan keskelle ja sanoi, että hän haluaa. Tyttö asetteli käärmeen pojan harteille. Poika oli jo aikaisemmin pitänyt isoveljensä kanssa krokotiilia. Sen kokemuksen jälkeen käärme ei kai tuntunut miltään.

 

 

Lintuja, lintuja

Lintuja on monenlaisia. Yleensä ne ovat värikkäitä, mutta laulajina suomalaiset linnut voittavat mennen tullen. No, ehkä ei varis ja harakka sentään...  Yksi lintu täällä laulaa kauniisti, vähän kuin laulurastas, mutta säe on lyhyempi. Aussit ovat rentoja, sanotaan, mutta yksi lintu on toista mieltä: Tiukka-tiukka-tiukka, kuuluu usein.  Look you on toinen säe rannan tienoilla.

 Valkoiset kakadut ovat melkein pahimpia metelöijiä tai sitten ne kahlaajat, jotka herätttävät yöllä. Niillä on menossa reviiritaistelu. Kaksi pariskuntaa rääkyi kurkku suorana tuossa nurmikolla ja sitten tuli tappelu: hyppivät toisiaan vasten ja yrittivät nokkia. Yleensä kai koiras puolustaa reviiriä, mutta tässä kisassa oli mukana molemmat. Tappelu oli niin nopeasti ohi, että en saanut kuvaa. Toinen pariskunta lähti kävelemään pois höyheniään pudistellen ja voittajat tuijottivat niiden menoa.

Rannalla

Rannalla on mahtava kokoisia jännän näköisiä puita. Varsinaisen rungon lisäksi oksista on kasvanut vähän kuin liaaneja, jotka ovat juurtuneet maahan. (R.M. Ballantynen kirjassa  Coral Island (Korallisaaarella) kerrotaan näistä puista, mutta luulin, että se on kirjailijan mielikuvitusta.) Tien puolella olevista puista näitä liaaneja oli vedetty solmuun tai katkottu (tai katkenneet osuessaan kuorma-autojen kattoon?).

Rannan varoituskyltissä varoitettiin putoavista kookospähkinöistä, merivedessä olevista stingereistä (pienen sellaisen lonkero kiertyi käteeni muinoin Mombasassa ja se jätti jäljen ihan kuin olisin polttanut käteni). Varoitettiin myös tekemästä avotulta (nuotion jälkiä oli, joten varoitus oli paikallaan, kun ruohikko on paikoin ihan kulottunutta).

 

 

Sateista vaihteeksi

Pilvinen sunnuntaiaamu. Yöllä sateli vettä hiljakseen ja vieläkin ripsii joitakin pisaroita. Eilisen patikoimisen jälkeen pohjelihakset ovat hiukan jäykät. Taitaa tulla lepopäivä tästä päivästä.

Katsoimme uutisia eilen illalla. Brisbanessa oli ollut voimakas trooppinen ukkosrintama, joka oli tullut tosi yllättäen. TV:ssä näytettiin, kuinka tuuli riepotti puita ja sateenvarjoja. Torin kojut olivat ihan mykkyrällä ja puita oli kaatunutkin. Oli varjelusta, että emme olleet siellä paarustamassa laukkujemme kanssa. Kiitos esirukouksista!

 

Patikoimassa

Lähdimme tänä aamuna patikkaretkelle, kun satuimme heräämään kohtalaisen ajoissa (ennen kuutta) ja näytti tulevan puolipilvinen päivä. Noin kuuden kilometrin kävelyreitti kiertää luonnonsuojelualueella.  Alkumatkalla polku nousi aika jyrkästi, mutta luonnonkivistä rakennettua portaikkoa oli kohtalaisen hyvä nousta. Yksi urhea tukevahko mies meni ensin edellämme, mutta hän pysähtyi istuskelemaan. Nuori mies kahden koiran kanssa tuli vastaan. Muita ei polulla näkynyt. Maisemat olivat hienoja. Pieniä liskoja vilisti kivillä, muita eläimiä ei näkynyt, paitsi lintuja tietysti.

Merkitty reitti päättyi asfalttitiehen pikkukylään ja matkaa oli enää noin kilometri. Sitten tulikin tietyö ja ystävällinen nainen sanoi, että tietyön vuoksi ainut mahdollinen kävelyreitti eteenpäin on patikkareitti tuossa tien toisella puolella. Siis taas kipuamaan mäen rinnettä ylös ja alas! Kun pääsimme polulta taas tielle, liikennettä ohjannut nainen kysyi: ”Did you have a nice walk? (Oliko mukava kävely?)”. Jalkoja väsytti, hiki virtasi ja matkaan oli mennyt kolmisen tuntia. Ihan mukava kävely!

 

 

 

Tuijotuskilpailu

Istuskelimme verannalla aamulla Raamattua lukien ja jutellen . Kaksi tikkkujalkaista kahlaajaa asteli arvokkaasti nurmella meitä kohden. Ne pysähtyivät noin kolmen metrin päähän minusta. Siinä tuijotimme toisiamme vakavina puolin ja toisin. Hain kameran ja napsin kuvia. Tuijotuskisa jatkui edelleen. Noin viiden minuutin päästä linnut kyllästyivät ja astelivat syrjemmälle höyheniään rapsuttelemaan. Näillä linnuilla on karmean kova ääni, huuto on vähän kuin kuikan.

 

 

Lomailua

Taisi olla vähän univelkaa meillä molemmilla: illalla nukahdimme kymmenen jälkeen ja aamulla heräsimme varttia vaille kahdeksan. Minä heräsin tosin yöllä pari kertaa, kun lintujen räkätys kuului avonaisen vessan ikkunan ja säleoven kautta. Joel ei herännyt siihenkään. Lähdimme kävelylle puoli kymmenen tienoilla. Löysimme pitkän tyhjän hiekkarannan, jossa toisessa päässä oli uuden näköinen vessarakennus, lasten leikkikenttä ja puiden alla pöytiä/penkkejä. 

Kookaburra (naurulintu)

Mangnetic Islandin lautat

 Kävelimme rannan toiseen päähän ja takaisin. Vesi oli korkealla, emme jääneet rannalle vaan istuskelimme varjossa vähän aikaa ja otin valokuvia. Puoli kahdentoista aikaan kävelimme takaisin. Siesta-aikaan olimme sisällä, kun aurinko on niin polttava. Meidän on tarkoitus lomailla kaksi viikkoa tällä saarella, joten voi olla, että kovin kummoista kertomista ei ihan joka päivä ole...