Brisbanessa

Kuvia Brisbanesta

Lähdimme aamulla Brisbanen keskustaan hankkimaan liput Sunlander-junaan. Lisäksi oli tarkoitus ostaa mokkula. Sen löysimme helposti, mutta kone ei noussut nettiin, kun kaupan myyjä sitä yritti. Hän ohjasi meidät Telstran (paikalinen Sonera) liikkeeseen, jossa miesmyyjä ei myöskään onnistunut. Hän varasi meille kuitenkin ajan asiantuntijalle, joka teki jotain ja sai koneen yhteistyöhaluiseksi. Eri asia on, pääsemmekö nettiin tällä koneella muualla. Nettiguru (liekö Japanista suku lähtöisin) sanoi, että hän on kerran tehnyt vastaavan jujun saksalaiseen koneeseen. Hän oli kiinnostunut Suomesta ja varsinkin suomen kielestä. Mokkulan asentuessa koneeseen selitin hänelle, miten kieli rakentuu (talo/ssa/ni/ko/han). Fascinating! oli kommentti.  Juttelin Fish&Chips –puljun myyjätytön kanssa myös. Hänkin sanoi olevansa Japanista (Tokiosta). Hänen setänsä (enonsa?) asuu Suomessa ja tyttö haluaisi tulla käymään Suomessa.

Wynnhamissa

Yksi Wynnhamin kirkoista (se, jossa kävimme)

Tämä Wynnham on vähän pikkukaupungin oloinen lähiö noin 35 minuutin junamatkan päässä Brisbanen keskustasta. Aamulla sade oli lakannut ja lähdimme kävelylle rantaa kohti. Hotellin viereisessä korttelissa oli pieni Church of Christ -seurakunnan kirkko, josta kuului tuttu sävel. Hipsimme sisälle ja liityimme kuoroon (siis koko piskuisen seurakunnan lauluun). Sanat näkyivät screenillä. Se olikin loppulaulu, joten saarna jäi kuulematta. Kokous oli alkanut jo yhdeksältä ja me pölähdimme sinne kymmenen tienoilla. 

Meidän ikäisemme pariskunta tuli juttelemaan ja pastorikin hetken päästä. Mies esitteli meidät pastorilleen ja sain uuden nimen: Margaret. Seuraava kokous olisi alkanut puolen tunnin päästä ja siinä välillä oli aamutee, johon meitäkin pyydettiin mukaan. Ystävällisiä nämä aussit! Jatkoimme kuitenkin matkaa, koska olimme juuri syöneet aamupalaa. 

Kuvasin rantapuistikossa sellaista keltanokkaista harakan kokoista lintua. Tähtäys lipsahti kuitenkin sivuun ja kuvassa näkyy vain nurmikkoa. Tuli nimittäin äkkilähtö: lintu lensi suoraan minua kohti. Tunsin ilmavirran joitakin kertoja, kun juoksin karkuun. Sillä taisi olla pesä siinä puussa, jonka alle menin. Angry Birds here!

Mangot ovat hyviä ja hintakaan ei hirvitä: isohko mango maksoi 0,99 senttiä. Jakarandat ovat kukassa, samoin temppelikukat ja yksi kaunis punakukkainen puu myös. Joel sanoi, että se taisi olla liekkipuu. Kaikki nämä ovat Joelille tuttuja Kenian ajoilta.

Kävimme puoli kuuden jälkeen iltakävelyllä. Aurinko oli laskemassa ja näkyi pieni sateenkaaren pätkäkin. Pikku puistossa nuori mies tuli koiransa kanssa vastaan ja koira tuli meidän luoksemme rapsutettavaksi. Kaveri tuli juttelemaan ja sanoi, että koira ei ole hänen, se vaan lyöttäytyi hänen matkaansa ja on meinannut jo monta kertaa jäädä auton alle. Hän sanoi yrittävänsä saada koiran mukanaan kotiinsa ja selvittävänsä omistajan. Kadun yli mennessään hän talutti koiraa pannasta ja sitten hän otti koiran syliinsä ja lähti kävelemään.

Menomatkalla

Jos vaihdat valuuttaa lentoasemalla ja virkailija sattuu kysymään plussakorttia, turha on tarjota K-kaupan korttia, se ei kelpaa. Finnairilla on omansa. Jo matkan alussa siis huomasin, että englannin kuullun ymmärtäminen ei ole vielä täydellistä.

Korvatulpat ja silmälaput ovat hyviä keksintöjä. Niiden avulla pystyy aika hyvin nukkumaan lentokoneessa ja yhdentoista tunnin yhtäjaksoinen lento ei tunnukaan niin pitkältä.

Singaporessa oli vaihtoaikaa lentojen välillä runsaasti mutta Melbournessa vaihtoa vähän jännitin, kun lähtö oli eri terminaalista. Quantas lensi Melbourneen koneella, jossa on 450 matkustajapaikkaa, joten koneesta pääsy kesti kauan. Matkatavarahihnan numeroa ei näkynyt monitoreissa, kysyimme sitä virkailijalta. Kun pääsin hihnan luo, huomasin, että meidän ensimmäinen laukkumme tulee noin 5 metrin päässä ja toinen parin metrin päässä ensimmäisen perässä. Parin hämmästyneen ihmisen tuijottaessa nappasin laukut ja lähdimme eteenpäin. Toiseen terminaaliin ei ollutkaan matkaa kovin paljon. Keskellä aulaa seisoi virkailijanainen, joka neuvoi meitä jonoon, jonka pää oli 5 metrin päässä! Vähän niin kuin Jes. 30:21. Aikaa jäi odotteluunkin lähtöportilla.

Brisbanessa satoi vettä. Oli kotoista, ihan kuin Suomessa kesällä. Lentoasemalla infopisteen vanhahko herrasmies selitti yksinkertaisella englannilla tietä eteenpäin rautatieasemalle niin kauan, kuin keskusteli minun kanssani. Kun Joel erehtyi avaamaan suunsa, ohjeet eivät enää olleetkaan niin yksinkertaista kieltä. Rautatien loppupää oli huollettavana, joten meidät ohjattiin bussiin loppumatkaksi. Se hajosi matkalla, ilmeisesti tuulettajan hihna katkesi. No ei hätää, toinen bussi tuli kotvan odottelun jälkeen ja pääsimme Wynnhamin rautatieasemalle ja siitä kävelimme hotelliin. Vähän kastuimme.