Mangnetic Islandilla

Kysyimne tietä vuokra-asuntoomme rannan infotätiltä. Hän sanoi, että linja-auto lähtee tuosta ulkopuolelta, matkaa on noin 900 m. No, linja-auto oli ehtinyt jo mennä ja seuraavasta ei ollut tietoa. ”No worries, mate!” Mehän raahataan laukkuja aina, kun mahdollista! Nuori perhe istuskeli yksillä portailla, paikallisia. Mies lähti ystävällisesti viemään meitä huoneistomme ovelle, olisi kantanut laukkuanikin, mutta sanoin, että tämähän minulta sujuu, no worries, mate. Tuota lausetta täällä kuulee aika usein ja asenne näyttää tarttuvan.

Kävimme ruokakaupassa, ensin tietysti kysyimme, mistä sellaisen löytää. Ei ollut kaukana, mutta hiki tuli pelkässä kävelyssä iltakuuden tienoilla. Nyt aurinko on jo laskenut ja verkko-oven lävitse virtailee raikkaampaa ilmaa. 

Townsvillessä

Heti junasta ulos astuessamme huomasimme, että lämpöä on enemmän, kuin Brisbanessa, ehkä noin 30-32 astetta. Haimme laukut junan etupäästä ja kysyin infosta tietä lauttasatamaan. Nainen sanoi että ottakaa taksi, se maksaa 10 dollaria. Tai bussillakin pääsee. Matkaa on noin 2,5 km.

Koska meidän piti joka tapauksessa ostaa jotain syötävää, päätimme lähteä kävelemään lauttasatamaan, kun tiesimme, missä päin sen pitäisi olla ja ostaa ruokaa matkalla. Oli vähän hikinen urakka, mutta suomalaisella sisulla ja vesipullon avulla selvisimme. Aikaahan meillä oli. Lautta keikkui aika tavalla 8 kilometrin matkalla tänne saareen. 

Sunlander-junassa

Tiistai-aamuna (13.11.) tavarat kasaan, avaimet siivoojatytölle ja junalla Brisbaneen. Sunlander-niminen juna lähti 13.25 jurraamaan pohjoiseen kohti Cairnsia (1711 km). Townsvilleen tosin oli matkaa vain 1363 km, siellä jäisimme pois. Juna oli pitkä! Eteemme istui perhe, jossa oli kaksi lasta, tyttö ehkä parivuotias ja poika 6-8 kk. Vanhemmat olivat tosi kärsivällisiä vilkkaiden lasten kanssa. Isä näytti kantavan lastenhoidosta melkein enemmän vastuuta, kuin äiti.

Juna kulki mielestäni jonkin verran hitaammin, kuin Suomessa, välillä melkein kävelyvauhtia, kun rataa oli korjattu. Pysähdyksiä oli aika usein ja asemia lähestyttiin varovasti joten maisemia ehti katsella. Näin yhden kengurun metsikön laidassa illalla ja Joel näki vallabeja tai kenguruja hyppimässä pusikossa keskiviikkoaamuna.

 Sokeriruokoviljelyksiä

 Tällaista maisemaa sai katsella aika monta kilometriä

 Vesilammikoitakin oli matkalla

 Ilmastointi oli tosi tehokas. Onneksi olin ottanut käsimatkatavaroihin lisävaatetta (muut tavarat luovutimme matkatavaravaunuun). Nukahtelimme ja heräilimme aina välillä.  Juna oli Townsvillessä keskiviikkona klo 11.50.

Brisbanessa

Kuvia Brisbanesta

Lähdimme aamulla Brisbanen keskustaan hankkimaan liput Sunlander-junaan. Lisäksi oli tarkoitus ostaa mokkula. Sen löysimme helposti, mutta kone ei noussut nettiin, kun kaupan myyjä sitä yritti. Hän ohjasi meidät Telstran (paikalinen Sonera) liikkeeseen, jossa miesmyyjä ei myöskään onnistunut. Hän varasi meille kuitenkin ajan asiantuntijalle, joka teki jotain ja sai koneen yhteistyöhaluiseksi. Eri asia on, pääsemmekö nettiin tällä koneella muualla. Nettiguru (liekö Japanista suku lähtöisin) sanoi, että hän on kerran tehnyt vastaavan jujun saksalaiseen koneeseen. Hän oli kiinnostunut Suomesta ja varsinkin suomen kielestä. Mokkulan asentuessa koneeseen selitin hänelle, miten kieli rakentuu (talo/ssa/ni/ko/han). Fascinating! oli kommentti.  Juttelin Fish&Chips –puljun myyjätytön kanssa myös. Hänkin sanoi olevansa Japanista (Tokiosta). Hänen setänsä (enonsa?) asuu Suomessa ja tyttö haluaisi tulla käymään Suomessa.

Wynnhamissa

Yksi Wynnhamin kirkoista (se, jossa kävimme)

Tämä Wynnham on vähän pikkukaupungin oloinen lähiö noin 35 minuutin junamatkan päässä Brisbanen keskustasta. Aamulla sade oli lakannut ja lähdimme kävelylle rantaa kohti. Hotellin viereisessä korttelissa oli pieni Church of Christ -seurakunnan kirkko, josta kuului tuttu sävel. Hipsimme sisälle ja liityimme kuoroon (siis koko piskuisen seurakunnan lauluun). Sanat näkyivät screenillä. Se olikin loppulaulu, joten saarna jäi kuulematta. Kokous oli alkanut jo yhdeksältä ja me pölähdimme sinne kymmenen tienoilla. 

Meidän ikäisemme pariskunta tuli juttelemaan ja pastorikin hetken päästä. Mies esitteli meidät pastorilleen ja sain uuden nimen: Margaret. Seuraava kokous olisi alkanut puolen tunnin päästä ja siinä välillä oli aamutee, johon meitäkin pyydettiin mukaan. Ystävällisiä nämä aussit! Jatkoimme kuitenkin matkaa, koska olimme juuri syöneet aamupalaa. 

Kuvasin rantapuistikossa sellaista keltanokkaista harakan kokoista lintua. Tähtäys lipsahti kuitenkin sivuun ja kuvassa näkyy vain nurmikkoa. Tuli nimittäin äkkilähtö: lintu lensi suoraan minua kohti. Tunsin ilmavirran joitakin kertoja, kun juoksin karkuun. Sillä taisi olla pesä siinä puussa, jonka alle menin. Angry Birds here!

Mangot ovat hyviä ja hintakaan ei hirvitä: isohko mango maksoi 0,99 senttiä. Jakarandat ovat kukassa, samoin temppelikukat ja yksi kaunis punakukkainen puu myös. Joel sanoi, että se taisi olla liekkipuu. Kaikki nämä ovat Joelille tuttuja Kenian ajoilta.

Kävimme puoli kuuden jälkeen iltakävelyllä. Aurinko oli laskemassa ja näkyi pieni sateenkaaren pätkäkin. Pikku puistossa nuori mies tuli koiransa kanssa vastaan ja koira tuli meidän luoksemme rapsutettavaksi. Kaveri tuli juttelemaan ja sanoi, että koira ei ole hänen, se vaan lyöttäytyi hänen matkaansa ja on meinannut jo monta kertaa jäädä auton alle. Hän sanoi yrittävänsä saada koiran mukanaan kotiinsa ja selvittävänsä omistajan. Kadun yli mennessään hän talutti koiraa pannasta ja sitten hän otti koiran syliinsä ja lähti kävelemään.