Glastonen tienoilla

Nousuvesi nousee matalalla rannalla nopeasti. Olimme sunnuntaina rannalla ja kävimme vedessäkin, kun se oli kirkasta. Takaisin tullessani huomasin, että kivellä olevat tavaramme ovat jo veden ympäröimiä, yksi pyyhkeen kulma oli jo vedessäkin.

 Ajoimme sitten Clearwiew -nimiseen paikkaan leirintäalueelle. Se oli ihan meren rannassa. Sunnuntain-maanantain välinen yö oli ensimmäinen, jolloin tarvitsin makuupussin peitokseni. Aikaisemmin pelkkä lakana riitti ja aina ei voinut käyttää sitäkään. Maanantaiaamuna heräsin viiden tienoilla savun hajuun. Jossakin kaukana paloi. Kävin rannalla ottamassa valokuvan nousevasta auringosta, mutta se kerkesi nousta vähän liian korkealle, kuva ei onnistunut.

 

Tänään ajoimme Gladstoneen ostamaan ruokaa ja korjauttamaan silmälasejani. Niistä tippui ruuvi ja sitten tietysti linssi myös. Sen jälkeen suuntasimme Bennarbyhyn Lake Awoongan rantaan yöksi. Tämä paikka on aika korvessa ja olimme perillä vasta auringon laskiessa. Maisemat ovat mahtavia, täytyy katsella niitä huomenaamulla lisää. Kolme kengurua oli tien varressa. Kuolleena niitä olemme nähneet tien varsilla paljonkin, mutta nämä olivat ensimmäiset näkemämme elävät junamatkan jälkeen.  

 

12.1.2022

Muistan vieläkin, kun kävin iltapesulla Lake Awoongassa. Oli pimeää, valoja näkyi vain leirintäalueen

yhdestä rakennuksesta, josta kuului miesten ääniä ja TV:stä jokin urheiluohjelma. Asutusta ei ollut

lähimaillakaan, ja paikka oli aika korkealla. Tähdet näyttivät oleva ihan käden ulottuvilla. En ole missään nähnyt tähtiä niin suurina ja selvinä. Yhtäkkiä minua pelotti, tunsin oman pienuuteni. Oli ihanaa  ryömiä peiton alle Joelin viereen. 

 

Bowenin nähtävyyksiä

Leirintäalueilta pitää lähteä viimeistään aamukymmeneltä, ellei halua maksaa seuraavasta vuorokaudesta, joten teimme tänäkin aamuna niin. Leirintäalueen hoitaja suositteli Bowenin nähtävyyksiä. Yksi niistä oli näköalapaikka mäen päällä. Ajoimme sitä kohti, mutta huomasimme tyhjän rannan ja ajoimmekin ensin sinne. Otimme vähän aikaa aurinkoa ja kävimme jopa meressä kahlaamassa, kun vesi oli kirkasta ja stingerit näkyvät silloin paremmin, jos niitä on. Ei ollut. Näköalapaikalta mäen päältä oli hienot näköalat.

Bowenin satamaa

Joel lueskeli rannalla infosta saamaani esitettä. Siinä kerrottiin, että eri taiteilijat ovat tehneet suuria  maalauksia Bowenin historiasta talojen seiniin. Menimme katsomaan. Niitä olikin aika monta. Kaupunki oli hiljainen, kun oli lauantai. Kadut olivat tosi leveitä, kaksikaistaisia suuntaansa ja vielä parkkipaikat kaistojen välissä keskellä katua.

 

Menimme puistoon syömään ja lintuja bongaamaan. Niitä siellä olikin monenlaisia. Vasta kahden tienoilla lähdimme taipaleelle. Ajoimme Proserpinen ohitse noin 10 km (tänään yhteensä vain noin 70 km), kun huomasimme joen rannalla leirintäalueen. Hintakin oli tien varressa näkyvissä: sähköpaikalla 24 dollaria yö. Nettikin on. Aikaisemmin olemme maksaneet 30-33 dollaria yöstä. Kurvasimme sinne. Vastaanotossa mies sanoi, että hinta onkin 20 dollaria. Toistin summan ja hän selitti jotain, joka taas meni ylitse ymmärrykseni. Ehkä hän sanoi, että tien varressa olevat hinnat ovat sesonkihintoja tai että pyykinkuivaaja on rikki, tai että uima-allasta tyhjennetään vedestä, joten uimaan ei pääse. Siitä se ei voi johtua, että joessa on krokotiileja (ainakin varoitusmerkissä niin sanotaan), koska niitä varoitusmerkkejä on joka joen rannalla. Abot ei taida varoituksista piitata: kolme nuorta ui juuri varoitusmerkin takana tässä eräänä päivänä.

Näkymä auton vierestä joelle.

Townsvillen tienoilla taas

Torstaina matka ei oikein edistynyt, liian hikistä. Päätimme etsiä rannan päivän kuumimmaksi ajaksi. Löysimmekin pitkän tyhjän hiekkarannan, mutta uimaan ei  uskaltanut mennä, kun niistä stingereistä oli taas varoitus. Mereltä puhalteli kuitenkin tuuli, joka virkisti. Tien varrella oli metsää monessa kohtaa, kun ajelimme Townsvilleä kohti. Kysyin Joelilta, mikä on tuo ääni, ihan kuin liikkuvan auton perässä roikkuisi rautoja niin, että ne hankaavat asfalttiin. Ääni oli kovempi, kuin vastaantulevan liikenteen melu. Kaskaat! Olemme niiden ääntä kuulleet Kreikassa ja aikanaan Keniassa, mutta ei missään ole ollut niin kovaäänisiä kaskaita kuin täällä. Pysähdyimme erääseen puistoon. Pitelin korviani, kun meteli oli niin kova. Vilkaisin Joelia, hänelläkin oli sormet korvissa.

Tulimme leirintäalueelle Townsvillen pohjoispuolelle jo kolmen tienoissa. Vastaanoton rouva sanoi, että on ollut poikkeuksellisen lämmintä. En älynnyt kysyä, paljonko oli asteita. Ehkä siihen on jo vähän tottunut, että suurin piirtein koko ajan on hiki.  

Perjantaiaamulla ruokakaupassa käynnin ja tankkauksen jälkeen suuntasimme taas A1- tietä etelään päin. Tie ei ole kovin leveä, nopeus on joko 80 tai 100 km/h, liikenne vilkasta ja tuuli oli aika voimakasta. Tähän Hiaceen se tuntuu tarttuvan hanakasti. Piti olla tarkkana, kun rekkoja tuli vastaa tai meni ohitse.

Tien vieressä oli pusikkoa, aika usein ruohikko ja puut parin metrin korkeudelle palaneita. Toisinaan taas isoja sokeriruokopeltoja, joiden vieressä kapearaiteinen rautatie joka aika usein menee tien poikkikin. Silloin on tasoristeyksen varoitusmerkit ja -valot. Joskus taas oli suuria lehmälaumoja tien varressa laitumella. Iltapäivällä ilma oli utuista tai savuista, etäällä olevat kukkulat näyttivät sinisiltä.

Ayrissä pysähdyimme puistoon ja hain infopisteestä karttoja, sekä kysyin seuraavia leirintäalueita., Noin 65-vuotias inforouva ja hänen ystävättärensä kyselivät, mitä pidän Australiasta. Sanoin, että hiukan liian kuumaa minulle (tänään 34). Ystävärouva sanoi, että hänen miehensä on helvetissä ja hän totuttelee itsekin niihin lämpötiloihin. Ihan spontaanisti sanoin, että minä ainakin tahdon taivaaseen ja kysyin, että onko hän varma, että hänen miehensä on helvetissä. Valitettavasti hänen vastauksensa meni yli kielitaitoni.

Jatkoimme matkaa Bowen -nimiselle paikkakunnalle. Leirintäalue on melkein meren rannalla ja vähän vilpoisempi, kuin edellinen. 

 

 

Hiace päiväkäytössä. Yöksi sohvien väliin tulee pöytälevy ja toinen levy sekä selkänojat patjoiksi.

Melkein kaikki vesimelonit olivat jo menneet kaupaksi. Mekin ostimme yhden 4 aussidollarilla. Maksu pantiin kärryyn pultattuun omatekoiseen lippaaseen.

 

Ja matka jatkuu…

Eilen aamuna heräsin ja en tuntenut oloani oikein hyväksi. Piti ravata WC:ssä, ruuan hajukin tuntui pahalta ja vähän pyörrytti. Pakkasimme siinä WCssä käyntien välillä. Onneksi olo helpotti parin tunnin sisällä.  

Olemme vuokranneet asuntoauton, jolla on tarkoitus ajella Melbourneen asti. Nyt on jo kaksi matkapäivää takana. Olemme leirintäaluella noin 100 km Townsvillestä pohjoiseen. Ajo on sujunut kohtalaisesti, hiukan on harhailtu, mutta ei pahemmin. Koko ajan on muistettava, millä puolella pitää ajaa. Alussa Joel kyllä kerran sanoi, että hän taitaa kävellä Melbourneen. Joten esirukoukset ovat edelleen tervetulleita.

Helluntaiseurakunnan kokouksessa

Katsoimme netistä paikallisen helluntaiseurakunnan osoitteen. Kirkko on ihan keskustassa ostoskeskuksen lähellä. Sunnuntaina iltakuudelta oli ohjelmaan merkitty tilaisuus. Menimme sinne. Kirkkosali ei ollut kovin iso, mutta aika  viihtyisä. Toisella sivustalla oli kahvilatilan tarjoilupöytä. Jossakin oli myös ruokasali, koska tarjolla oli kokouksen jälkeen ruokaa pientä maksua vastaan.

Tilaisuuden alussa oli ylistysmusiikkia. Kovaääniset olivat tehokkaat! Yleisöstä etupäässä nuoria ihmisiä meni salin etuosaan ylistämään. Musiikkiosuus kesti vajaan puoli tuntia. Saarnan piti vanhahko kiertävä saarnamies. Aiheena hänellä oli Betesdan lammikon tapahtumat. Ihmiset ovat menneisyydessä tapahtuneiden hylkäämisten, loukkausten ja pahoinpitelyn rampauttamia. He etsivät apua vain ihmisiltä eivätkä tajua, että Jeesus kysyy heiltä: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Saarnaaja sanoi jo aluksi, että vaikka Jeesus edelleen parantaa ihmisiä, hän ei nyt keskity siihen. Saarna oli hyvä ja ymmärsin siitä aika paljon. Seurakunnan saarnaajan aksentti sen sijaan oli minulle hankalampi ymmärtää.

Kokouksen loppuosassa rukoiltiin edessä sitä haluavien puolesta ja sen jälkeen laulettiin taas kovaa! Sanat oli heijastettu screenille ja valaistus oli sen vuoksi aika himmeä, joten ottamani kuva ei onnistunut. 

Kirkossa ja markkinoilla

Cairnsin katolisessa kirkossa on tosi isot ja komeat ikkunamaalaukset. Ikkunoita on 12 kummallakin puolella salia ja sisääntuloseinällä vielä 4 lisää. Kävimme siellä kerran ja minä otin kuvia niistä. Joel seisoskeli kirkon perällä lähellä ulko-ovea. Joku nainen sanoi, hänelle että jos meitä kiinnostaa, iltapäivällä kirkossa on äänitetty taiteilijan selostus maalauksista. Mehän menimme sitä kuuntelemaan. Taiteilija kertoi maalauksista, jotka kuvaavat luomista. Välillä piispa luki Raamattua.

Kävimme tänään ostamassa markkinoilta hedelmiä. Täällä paikalliset viljelijät myivät tuotteitaan perjantaista sunnuntaihin Cairnsin keskustassa olevassa hallissa. Siellä oli myynnissä hedelmien ja vihanneksien lisäksi naisten vaatteita, koruja, vanhoja kirjoja ja jopa kattiloita. Hedelmät ovat siellä halvempia kuin kaupassa. Ostimme sieltä paistettuja kanansiipipaloja ja samosoja. Aika hyviä!

 

 

Fossiileja ja perhosia

Kurandassa kävimme fossiili- ja kivimuseossa. Siellä oli näytillä muun muassa dinosauruksen fossiloitunuta kakkaa! Lisäksi oli monenlaisia jalokiviä, mitä Australiasta on löydetty. Kurandassa oli paljon pikkukojuja ja isompiakin myymälöitä, mistä turistit voivat ostaa koruja, vaatteita ja monenlaisia matkamuistoja.    

Me menimme perhosnäyttelyyn. Täällä luonnossakin näkee kauniita perhosia, mutta siellä niitä oli vielä enemmän ja isompia. Yksi perhonen istui Joelin olkapäällä, yksi kädelläni. Siitä en saanut kunnon kuvaa, kun se lepatti koko ajan. Joel nappasi kuvan, kun yksi parkkeerasi T-paitani helmaan. Yhtä vihreää perhoslajia jahtasin kauan, mutta ne eivät pysähtyneet, kuin hetkeksi. Vieressäni yritti yksi mies saada kuvaa sinisestä perhosesta. Viimein sai, ja hihkaisi "Got'cha!"

Kylässä oli myös pieni anglikaanikirkko. Hämmästyin, kun kirkon ulkopuolella mainostettiin Alfakurssia.