Townsvillen tienoilla taas

Torstaina matka ei oikein edistynyt, liian hikistä. Päätimme etsiä rannan päivän kuumimmaksi ajaksi. Löysimmekin pitkän tyhjän hiekkarannan, mutta uimaan ei  uskaltanut mennä, kun niistä stingereistä oli taas varoitus. Mereltä puhalteli kuitenkin tuuli, joka virkisti. Tien varrella oli metsää monessa kohtaa, kun ajelimme Townsvilleä kohti. Kysyin Joelilta, mikä on tuo ääni, ihan kuin liikkuvan auton perässä roikkuisi rautoja niin, että ne hankaavat asfalttiin. Ääni oli kovempi, kuin vastaantulevan liikenteen melu. Kaskaat! Olemme niiden ääntä kuulleet Kreikassa ja aikanaan Keniassa, mutta ei missään ole ollut niin kovaäänisiä kaskaita kuin täällä. Pysähdyimme erääseen puistoon. Pitelin korviani, kun meteli oli niin kova. Vilkaisin Joelia, hänelläkin oli sormet korvissa.

Tulimme leirintäalueelle Townsvillen pohjoispuolelle jo kolmen tienoissa. Vastaanoton rouva sanoi, että on ollut poikkeuksellisen lämmintä. En älynnyt kysyä, paljonko oli asteita. Ehkä siihen on jo vähän tottunut, että suurin piirtein koko ajan on hiki.  

Perjantaiaamulla ruokakaupassa käynnin ja tankkauksen jälkeen suuntasimme taas A1- tietä etelään päin. Tie ei ole kovin leveä, nopeus on joko 80 tai 100 km/h, liikenne vilkasta ja tuuli oli aika voimakasta. Tähän Hiaceen se tuntuu tarttuvan hanakasti. Piti olla tarkkana, kun rekkoja tuli vastaa tai meni ohitse.

Tien vieressä oli pusikkoa, aika usein ruohikko ja puut parin metrin korkeudelle palaneita. Toisinaan taas isoja sokeriruokopeltoja, joiden vieressä kapearaiteinen rautatie joka aika usein menee tien poikkikin. Silloin on tasoristeyksen varoitusmerkit ja -valot. Joskus taas oli suuria lehmälaumoja tien varressa laitumella. Iltapäivällä ilma oli utuista tai savuista, etäällä olevat kukkulat näyttivät sinisiltä.

Ayrissä pysähdyimme puistoon ja hain infopisteestä karttoja, sekä kysyin seuraavia leirintäalueita., Noin 65-vuotias inforouva ja hänen ystävättärensä kyselivät, mitä pidän Australiasta. Sanoin, että hiukan liian kuumaa minulle (tänään 34). Ystävärouva sanoi, että hänen miehensä on helvetissä ja hän totuttelee itsekin niihin lämpötiloihin. Ihan spontaanisti sanoin, että minä ainakin tahdon taivaaseen ja kysyin, että onko hän varma, että hänen miehensä on helvetissä. Valitettavasti hänen vastauksensa meni yli kielitaitoni.

Jatkoimme matkaa Bowen -nimiselle paikkakunnalle. Leirintäalue on melkein meren rannalla ja vähän vilpoisempi, kuin edellinen. 

 

 

Hiace päiväkäytössä. Yöksi sohvien väliin tulee pöytälevy ja toinen levy sekä selkänojat patjoiksi.

Melkein kaikki vesimelonit olivat jo menneet kaupaksi. Mekin ostimme yhden 4 aussidollarilla. Maksu pantiin kärryyn pultattuun omatekoiseen lippaaseen.