Emujahdissa

Keskiviikkona ajoimme Gilgandrasta Warrenin ja Nevertiren (”Älä väsy koskaan”) kautta Nynganiin, jossa olimme yötä. Taisi olla hikisin yö tähän mennessä. Taivas oli melkein pilvessä koko iltapäivän ja illan. Auringonlasku oli kaunis.

Torstaina ajoimme kaikista pisimmän päivämatkan tähän mennessä: ensin Nynganista Cobar -nimiselle paikkakunnalle, joka on saanut nimensä kuparikaivoksesta. Matkaa oli 132 kilometriä. Kysyin sieltä infosta, mistä löytyy seuraava leirintäalue. Kun infon mies sai kuulla, että olin Suomesta, hän sanoi ihailleensa Lasse Virenin juoksua olympialaisissa, kun hän kaatumisestaan huolimatta voitti. Wilcanniaan oli kuulemma avattu juuri tulvan jälkeen leirintäalue Darling -joen rantaan. Ajoimme sitten sinne. Yhteensä 392 kilometriä.

Tie oli yleensä hyväkuntoista ja suoraa. Katsoin matkamittarista: yhden suoran mitta oli 14 kilometriä, toisen 19. Välillä oli mäki, jonka päältä näki tien eteenpäin horisonttiin ja myös taaksepäin. Udun ja vesikangastuksen keskellä näkyi, että edestä kaukana tulee auto, toisinaan taas takaa lähestyi joku, sujahti ohitse ja meni menojaan. Ajelimme pitkät matkat aivan yksinään.

Kesken kaiken Joel huudahti: ”Tuolla on emu, hiljennä!  Pysäytä! Peruuta! ”  Autoja ei tullut edestä eikä takaa, joten ensin peruutin, sitten käännyimme ympäri ja lähdimme ajamaan emua takaa. 40 metrin päässä tien suuntaisesti oli piikkilanka-aita, josta emu ei päässyt lävitse, joten se juoksi aidan viertä. Menikin aika vauhtia, höyhenet vain liehuivat tuulessa. Liikkuvasta autosta on aika hankala ottaa kuvaa viittäkymppiä juoksevasta emusta! Sitten se kääntyi taas, me perässä (tosin vain tiellä eikä pusikossa). 

 Kuvat eivät onnistuneet. Mutta hetken päästä lehmien kanssa samalla laitumella oli pari emua ja niistä saimme jonkinlaisia kuvia.

 

Kun Darling -joki oli ennen teiden rakentamista tärkeä kuljetusreitti, Wilcannia kukoisti. Nyt osa rakennuksista oli pahasti rapistunut ja ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä, kun kävimme iltakävelyllä.

Perjantaina ajoimme Broken Hilliin. Yksi kummallisuus selvisi tänne tullessa: tien laidassa oli kylttejä, jossa sakon (max. 11.000 dollaria) uhalla kiellettiin tuomasta hedelmiä ja vihanneksia tälle alueelle. Oli jopa roskis, johon voi heittää, jos niitä sattui olemaan mukana.  Söimme tomaatit ja banaanit, mutta appelsiinit olivat jo liikaa. Tarkastuksillakin uhattiin. Niitä ei tosin ollut.

 Kävimme lentävien lääkärien näyttelyssä lentoasemalla. Lentävä lääkäripalvelu toimii Australian sisämaassa, yksi keskuspaikoista on Broken Hill. Sen perusti anglikaanipappi 1900 –luvun alkupuolella.