Ajelimme joulupäivänä etelän suuntaan melko hiljaista
vehnäpeltoja halkovaa pikkutietä. Pelloilta oli vilja korjattu ja oljet
paalattu. Paaleja näkyi vielä joillakin pelloilla. Löysimme Warracknabealista joen rannalta
leirintäalueen, jossa yö maksoi vain 20 dollaria. Jäimme paikoillemme kahdeksi
yöksi. Yksi paikallinen meitä vähän vanhempi mies jutteli, että aikaisemmin
tämä alue oli paljon siistimpi. Nyt kaupunki säästää ja on vähentänyt alueen
kunnossapidon työtunteja. Onhan täällä maassa paljon eukalyptuksen lehtiä ja
kuorenkappaleita, mutta sotkuisemmissakin paikoissa olemme olleet. Leireilivät
perheet söivät yhdessä tapaninpäivänä ja nauru kuului kauas.
Joen rantoja kiertää kuuden kilometrin mittainen
kävelyreitti, jonka kiersimme joulupäivänä osittain ja tapaninpäivänä kokonaan.
Vallabit näyttävät viihtyvän joen rannalla, kuvasimme niitä molempina päivinä. Ne
ovat ensin ihan paikallaan, mutta jos menee liian lähelle, ne pomppivat ihan
kuin vieterit jaloissa karkuun. Jokea on ruopattu ja nuoret harrastivat
vesihiihtoa vajaan kilometrin pätkällä.
Viime yö oli viileä. Tuli ihan mieleen muinoin teltassa
nukutut konferenssiyöt. Minulla oli pitkähihainen ja --lahkeinen yöpuku ja
sukat jalassa. Nukuimme yhdessä kahden makuupussin alla ja pääni olin peittänyt
myös, vain nenä jäi näkyviin.
Torstaina ajelimme Horshamiin, taas joen rantaan
leirintäalueelle. Kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävellen eksymässä
kaupungilla. Sitten tutkimme karttaa ja löysimme takaisin. On se kumma, miten
luulee menevänsä oikeaan suuntaan ja on menossa ihan vikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti