Yhteisöllisyys

Olemme parkissa meren rannalla Elliot Headsissa. Tulimme jo eilen ja tänään olemme laiskotelleet koko päivän, emmekä ole liikkuneet autolla ollenkaan. Tämä on viimeinen paikka meren rannalla ja päätimme ottaa yhden lomapäivän ajosta. Eilen kivi napsahti rekasta tuulilasin yläosaan ja siihen tuli noin 15 sentin mittainen halkeama. Ei onneksi osunut keskelle tuulilasia.

Alkumatkasta rautatieasemalla pikkupoika leikki istutuksen kivillä aikansa. Sitten hän rupesi heittelemään niitä. Äitinsä kielsi häntä. Ohi kulkeva rautatievirkailija (mies) sanoi pojalle: ”Do, as your mother told you!” (Tottele äitiäsi!).  

Juna pysähtyi asemalle ja kuulutuksessa kerrottiin, että pysähdys kestää noin kymmenen minuuttia. Koska junassa ei saa tupakoida, osa väestä lähti laiturille tupakalle. Myös lapsen kanssa matkustava äiti meni tupakalle ja jätti vajaan parivuotiaan lapsensa yksin nukkumaan. Lapsi kuitenkin heräsi, ja rupesi itkemään: ” Ma! I want my ma!” Ohitse kulkeva nuori nainen jäi lohduttamaa: ” Your mama is goming back soon.  You don’t  need to worry. Look, here is she.” (Äiti tulee takaisin, ei sinun tarvitse hätäillä. Katso, tuolla hän  on.)

Cairnsissa kokouksessa pieni abopoika lähti kävelemään. Ensin hänet houkutteli luokseen nuori vaalea tyttö ja vei sivuhuoneeseen. Seuraavan kerran vaalea nuori mies nappasi hänet syliinsä ja vei äidille. Näin pojan vielä kolmannenkin ihmisen sylissä, joka taisi olla pojan sukulainen, ennen kuin äiti lähti hänen kanssaan ulos kokouksen lopussa. Kaikki kohtelivat lasta ystävällisesti, mutta selvästi kävi ilmi, että monet huolehtivat siitä, että lapset oppivat olemaan kokouksessa paikoillaan. Muitakin pikkulapsia kokouksessa oli, mutta he pysyivät vanhempiensa kanssa penkissä.

Näyttää siltä, että australialaiset huolehtivat enemmän toisistaan kuin suomalaiset.. Suomessa kirjoittamaton sääntö näyttäisi monesti olevan: ”Älä puutu toisten asioihin!”