Aussimatkamme kirjana

Aussimatkamme kirjana.
Kirjaa voi tilata osoitteesta http://www.perea.fi/kirjat/

Kotona taas

Tiistaiaamuna 5.2.2013 kasasimme tavarat viimeisen kerran. Lento Brisbanesta lähti klo 12.55, mutta olimme kentällä jo hyvissä ajoin.

Brisbanen kansainvälisen lentokentän hiekkaveistos

Singaporen kentän kukka-asetelmia

Singaporeen laskeuduimme iltaseitsemän tienoissa paikallista aikaa. Lento kesti 8 tuntia. Kone Helsinkiin lähti yhdentoista tienoilla illalla ja perillä Helsingissä olimme keskiviikkoaamuna ennen kuutta aamulla (lentoaika noin 12 tuntia). Matkustusaika Brisbanesta Helsinkiin odotuksineen oli siis 24 tuntia. Kotiin selvisimme yhdentoista maissa, kun kävimme vielä kaupassa.

Australia on melkein Euroopan kokoinen. Kolmen kuukauden aikana kuljimme junalla 4000, lentokoneella 5500, matkailuautolla 5000, linja-autoilla 1600 ja kävellen 430 kilometriä (matkat ovat arvioita). Noin puolet Australiaa jäi näkemättä.

Koko matkalla ei tullut yhtään tilannetta, jossa olisi pitänyt pelätä. Autolla ajo oli tietysti joskus jännittävää ja pari säikähdystäkin koimme liikenteessä, mutta muuten tunsin oloni turvalliseksi. Vältyimme niin tulvilta kuin myrskyiltäkin. Olimme kohtalaisen terveitä ja kilojakin tipahti jokunen.

Kiitos kaikille, jotka elivät mukana matkallamme ja rukoilivat puolestamme.

Maarit

Ostoksilla

Maanantaina oli viimeinen kokonainen päivä Brisbanessa. Menimme ensin Roma Streetin rautatieasemalle. Annoimme GoCardit pois ja saimme niihin ladatut rahat + panttimaksut takaisin. Sitten lähdimme ostoksille. Olimme suunnitelleet, että ostoksilla käymme sitten Brisbanessa, niin laukut pysyvät hiukan kevyempinä. Piti päästä eroon aussidollareista. Lenkkikenkänikin ovat jo vähän rikki, kun olen niillä tassutellut jo koti-Suomessa ja täällä lisää.

Target-myymälöissä on kohtuuhintaan tavaroita. Jotain löytyikin. Laitoin kaikki rahani tiskille ja sanoin myyjälle, että maksan loput sitten kortilla. Hän laski rahat ja lykkäsi minulle 45 senttiä takaisin! Lenkkarit olivatkin alennushyllystä ja maksoivat vain 14,88 eikä 35,00 kuten hintalapussa luki.

Brisbanessa jälleen

Juna oli perillä Brisbanessa lauantaina aamuviiden jälkeen. Kelloja siirrettiin tunti taaksepäin, joten matkaan kului noin 13 tuntia. Olimme varanneet tällä kertaa Bed and Breakfast  -majatalosta huoneen. Maleksimme jonkin aikaa rautatieasemalla ja harkitsimme jopa pientä junamatkaa, mutta lipputoimisto aukesi vasta puoli yhdeksän tienoilla ja junassa istuminen ei minua oikein innostanut.

Lähdimme laukkujemme kanssa hotellin suuntaan, istuskelimme hetken puistossa ja hain Subwayltä syötävää.

Pieneen vanhanaikaiseen, siistiin majataloon tullessamme emäntä sanoi, että huone ei ole vielä siivottu, mutta laukut voi jättää säilytykseen. Kävelimme sitten kirjastoon kysymään ilmaista nettiä ja keskustaan suureen ostoskeskukseen ruokaostoksille. Pistäydyimme myös vaatekauppaan, mutta kunto/into ei yön jälkeen oikein ollut paras mahdollinen. Palasimme majapaikkaan ja päiväunien jälkeen jaksoimme taas lähteä liikkeelle tutustumaan anglikaanikirkkoon ja eksymään kiinalaiskaupunginosaan.

 

Lämpöä oli päälle kolmekymmentä astetta ja taivas pilvetön, joten iltapäivän kävelystä ei tullut kovin pitkä.

Taas Brisbaneen

Perjantaiaamuna pakkasimme tavarat taas ja lähdimme kymmenen tienoilla rautatieasemaa kohti. Viimeinen etappi! Juna Brisbaneen lähti vasta iltapäivällä neljän tienoissa, mutta ilma oli sen verran viileää ja sateisen näköistä, että emme viitsineet enää lähteä minnekään, vaan katselimme ihmisvilinää ja lueskelimme rautatieasemalla. Kun saimme laukut luovutettua virkailijoiden hoitoon, lähdimme kävelemään puistoon. Valkoiset papukaijat lensivät ihan kuin tilhet parvessa ympäriinsä ja metelöivät kovasti. Vaistosivatkohan ukkosilman tulon? Olimme päässeet takaisin rautatieasemalle, kun alkoi sataa aika tavalla ja ukkonenkin jyrähti jonkun kerran.

Satoi edelleen, kun juna lähti kohti Brisbanea, joten en viitsinyt yrittää valokuvata junan ikkunasta, kun vesipisarat valuivat lasin ulkopintaa. Kumpuilevat maisemat olisivat olleet kyllä kuvaamisen arvoisia. Kaikki oli sateen jäljiltä niin vihreää, uusi ruoho vaaleampaa, kuin puiden lehdet.

Sunlander -junassa oli paremmat penkit, kuin tässä Country Linkin Express-junassa, joten yöllä oli vaikeaa nukkua. Lisäksi vaunussa oli yksi vauva, jolla taisi olla koliikki. Fiziläinen vanha mies oli unohtanut laukkunsa jonnekin, ilmeisesti Sydneyn asemalle ja sitä virkailijat selvittelivät. Yksi nuori mies tuli junaan ilman paikkalippua ja hän joutui jäämään seuraavalle asemalle sateiseen ja pimenevään iltaan.

Aika monella junamatkustajalla täällä on tyyny kainalossa. Ihmettelin sitä aluksi, mutta en enää. Kahden hengen penkillä pystyy aika hyvin nukkumaan tyyny pään alla.

Sinisillä vuorilla

Tilasimme keskiviikoksi retken. Pikkubussi haki meidät puoli kahdeksan tienoilla. Sitten kiersimme Sydneytä hetken aikaa ja bussi keräsi kyytiin muutkin matkalaiset. Meitä olikin aika monesta maasta. Bussi suuntasi sen jälkeen Sinisille vuorille, vähän yli sadan kilometrin päähän. Nimensä ne ovat saaneet ilmaan höyrystyvästä eukalyptuksen öljystä, joka näyttää kaukaa katsottuna siniseltä. Ilma ei ollut kovin kuuma, vain vähän päälle 20 astetta, joten vuoret eivät nyt olleet kovin siniset.

Aamupäivällä oli vielä pilvistä, mutta aurinko paistoi pilven raosta jo siinä vaiheessa, kun pääsimme ensimmäiselle näköalapaikalle. Maisemat olivat majesteettiset. Tasaiselta kalliolta ("King's Table") oli monen sadan metrin pudotus.

Ajoimme kaapelivaunulla rotkon ylitse ja sitten vielä rotkon pohjalle, jossa oli vanha hiilikaivos sademetsän keskellä. Laudasta rakennettu kulkutie kiemurteli vuoren alareunaa ja kuski/opas (entinen opettaja) luennoi meille luonnosta ja eläimistä. Välillä hän kertoi aboriginaalien tarinoita, toisinaan taas melkein eksyi puhumaan politiikkaa, kunnes muisti, että oppaan ei saakaan puhua politiikkaa. 

Olympiakylän kohdalla vaihdoimme lauttaan, joka vei meitä vajaan tunnin pitkin Parramatta-jokea Sydneyn satamaan. Niistä retkistä, joissa olemme olleet, tämä oli parhaiten järjestetty. Aikataulu piti, porukka oli sopivan kokoinen, opas asiantunteva ja kohde mielenkiintoinen.

Sydneyn eläintarhassa

Joel halusi nähdä vesinokkaeläimen ja niitä ei täälläkään ole näytillä kovin monessa paikassa. Suuntasimme siis maanantaina Sydneyn eläintarhaan. Ensin kävelimme rautatieasemalle pienessä sateessa, sitten hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka juuri tuli pysäkille. Parin pysäkinvälin jälkeen sen etuovi ei suostunut sulkeutumaan. Kuski sammutti moottorin pari kertaa, avasi ja sulki takaovea, mutta ei saanut ovea toimimaan. Odottelimme sitten sateessa seuraavaa bussia, jolla pääsimme satamaan. Ostimme liput ja menimme lauttaan. Hetken päästä meille kerrottiin, että lautta on rikki, eikä lähde minnekään. Pääsimme viimein toisella lautalla salmen pohjoisrannalle eläintarhan rantaan.

Kiersimme eläintarhassa. En ollut koskaan nähnyt bongoa enkä vesinokkaeläintä, muut asukkaan siellä olivat tutumpia. Vettä satoi koko ajan, lenkkarit ja sukat olivat tunnin päästä litimärät ja jotkin eläimetkin näyttivät vähän myrtseiltä, esimerkiksi gorilla.

 

Minulla oli ylläni kertakäyttösadetakki, mutta kun tuuli sitä riepotti, housujen lahkeetkin kastuivat aika mukavasti. Lämmintä oli päälle kaksikymmentä, joten ei palellut. Respan tyttö antoi pienen kuivaimen. Pesin kengät ja nyt ne ovat jo melkein kuivat.

Katselin televisiosta Brisbanen pohjoispuolella olevan Bundabergin tulvakuvia. Olimme noin kymmenen kilometrin päässä Elliot Headsissa pari yötä auton kanssa joulukuun 12 päivän tienoilla ja ajoimme sinne Bundabergin lävitse. Kenkien kastuminen on pientä verrattuna siihen, mitä siellä kokevat parasta aikaa.

Canberrassa

Näimme säätiedotuksesta, että Sydneyssä sataa sunnuntaina, joten varasimme paikkaliput Canberran junaan.  Ostimme alussa 3 kk:n AusRail -passin , jolla voi matkustaa niin paljon, kuin haluaa, mutta paikat on varattava. Vettä satoi sen verran, että kengät ja sukat kastuivat. Junassa oli hiukan kylmä. Kaikissa julkisissa kulkuvälineissä täällä on tehokas ilmastointi, turhankin tehokas viileinä päivinä. Juna lähti seitsemän tienoilla ja oli puoli kahdentoista maissa perillä. Junan ikkunoista näkyi kukkulaista maastoa, havumetsiäkin, peltoja, lehmiä ja lampaita laitumella farmien ympärillä, joitakin jokia myös ja kenguruja/vallabeja pomppimassa junaa pakoon.

Rautatieasemalta ei löytynyt karttaa mukaamme. Seinällä olevasta isosta kartasta piirsin vähän osviittaa suunnasta ja sitten lähdimme kävelemään kohti parlamenttitaloa. Onneksi päivä oli sielläkin aika pilvinen.

 

Sitten huomasimme järven ja suuntasimme sen rantaan. Kirjastorakennus tuli vastaan jossakin vaiheessa.

 

Kävimme katsomassa siellä pienen näyttelyn ja viimein saimme kartankin. Siitä huomasimme, että keskusta oli järven toisella puolella, sinne oli matkaa vielä pari kilometriä. Puhti ja aika ei riittänyt enää, joten lähdimme takaisinpäin, kävimme matkalla katsomassa lasinpuhaltajien työskentelyä ja antiikkimarketissa. Siellä myytiin muutakin, kuin antiikkia, kuten vaatteita, tauluja ja kaikenlaista syötävää, vähän kuin myyjäisissä. Juna lähti takaisin viiden maissa, olimme hostellissa kymmenen tienoissa. Olimme kävelleet kymmenisen kilometriä.  Hyvin nukutti taas yöllä!

Australia Day

Kävimme aamulla Haymarketista ostamassa hedelmiä, Colesissa ostamassa muuta ruokaa ja kävelimme sitten rautatieasemalle ja nousimme bussiin, jolla ajoimme satamaan. Eilen jo huomasimme punaiset banderollit riippumassa valopylväistä. Niissä luki Australia Day (Australian kansallispäivä).

 Bussista jo näkyi, että Hyde Parkissa oli paljon ihmisiä ja musiikki kuului bussiin sisälle. Monenlaista tapahtumaa oli järjestetty eri puolille kaupungille ja satamaan. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä ja aika monella Australian lippuja. Mekin pyysimme ilmaiset liput matkamuistoksi. 

 Kävelimme sataman oopperatalon vierestä kasvitieteelliseen puutarhaan. Sielläkin oli ihmisiä piknikillä nurmikoilla. 

Kävimme katolisessa kirkossa kuuntelemassa urkukonserttia. Liikenteeltä suljetuilla kaduilla oli vanhoja autoja näytillä pitkät rivit. Sanoin Joelille, että Erkki-veli saattaisi nauttia näiden katselemisesta. Napsin niistä kuvia, kuten monet muutkin. Fiat 500 löytyi, Mossea sen sijaan ei eikä myöskään Angliaa, jossa on viisto takalasi. Puiston reunamilla kuului pauketta. Pari miestä siellä paukutteli ratsupiiskojaan. Vähän teki mieli mennä kysymään, antaisivatko minun kokeilla, vieläkö saan piiskan paukkumaan.

Sydneyssä

Torstaina kymmenen tienoilla lähdimme Alice Springsin motellista pikkubussilla köröttelemään lentoasemalle. Olimme ostaneet hiukan liikaa hedelmiä ja niitä ei saa viedä osavaltiosta toiseen. Söimme siis kilon verran viinirypäleitä lentoasemalla ennen läpivalaisuun menoa. Hyviä olivat! Lennon aikana yritin tähyillä mahdollisia maastopaloja, mutta ei näkynyt. 

Lentokonelounas Quantasin tapaan.

Sydney lentokoneesta kuvattuna

 Nettisivun mukaan kuljetus Sydneyssä lentoasemalta motellille kuuluu hintaan. Sydneyn kentällä kysyimme infosta asiaa, koska lähettämäämme sähköpostiin ei motellin väki ollut vastannut. Jälleen saimme hyvää palvelua: infon nainen soitti motellille ja sen jälkeen neuvoi meidät shuttlebussille, joka hurautti meidät vanhan, sokkeloisen motellirakennuksen viereen. Olen jo kerran mennyt vikasuuntaan, kun tulin yläkerran suihkusta huoneeseen.

Löysimme täälläkin ilmaisen bussin, joka lähtee päärautatieasemalta ja menee satamaan ja tulee toista katua takaisin. Ajoimme puolitoista kierrosta, jäimme satamassa pois, kiersimme oopperatalon (se, jossa on purjeita muistuttava katto), kävimme puistossa, Haymarket –torilla (heiniä ei ollut myynnissä, kaikkea muuta kyllä) ja talsimme sitten motelliin.

Ilma täällä on selvästi kosteampi, kuin sisämaassa. Vaikka lämpöä ei ole kuin 28, on hikisempää.

Luonnonpuistossa

Tiistaina kävimme päiväretkellä katsomassa Ulurua (matkaa 450 km) ja Kata Tjutaa (matkaa 500 km), jotka ovat täältä lounaaseen. Lähtö oli aamukuudelta ja takaisin olimme yöllä yhden tienoissa. Linja-autossa oli 13 matkustajaa ja kaksi kuskia. Se, joka oli ajovuorossa, kertoi  Australian luonnosta, kasveista, historiasta ja aboridginaalien tavoista.  Ymmärsin suurin piirtein asian, mutta vitsit valitettavasti menivät yli aussienglannin taitoni (esim. jos käärme pistää, siitä on hyvä ottaa kuva, jotta kuski voi kertoa, montako minuuttia uhrilla on elinaikaa).  

Matka oli mielenkiintoinen ja tasaisesta punaisesta hiekkamaasta nousevat kivimuodostelmat ovat näkemisen arvoisia.

Kata Tjuta

Valley of The Winds

Uluru illalla

Ulurun luolia

Linja-auton ilmastointi hajosi aamupäivällä ja kuskit eivät yrityksistään huolimatta saaneet sitä kuntoon. Ulkona oli 43 astetta ja autossa 42. Hiukan auttoi, että oli pilvistä suurimman osan päivää (siksi auringonlaskun aikaan Uluru ei ollut kovin punainen, kun aurinko ei paistanut siihen). Sekin auttoi, että toinen kuski kulki sumutinpullon kanssa ja lupaa kysymättä suihkutti vettä kaikkien matkustajien päälle. Hän näytti nauttivan siitä kovasti.  

Lisäksi kuski ajoi ovi auki. Mietin kyllä, että kuinka monta tien reunamerkkiä osuu oveen, kun tie oli aika kapea ja ovimekanismi oli erilainen, kuin suomessa: ovi sojotti ulospäin. Ei osunut yksikään.  Vastaantulijoita ei onneksi ollut.

Kuskit muistuttivat aina pysähdyttäessä, että autossa on viileää vettä, täyttäkää vesipullonne ja juokaa paljon. Yksi nuori ranskaa puhuva nainen sai ilmeisesti lievän auringonpistoksen, mutta hänkin voi jo illalla paremmin.

Täällä on ollut poikkeuksellisen sateista. Laskin paluumatkan aikana, että tien pientareilla kasvavaa uutta vihreää nurmea syömässä, tien yli pomppimassa tai istumassa tiellä oli ainakin 69 tai 71 erikokoista kengurua (lasku meni sekaisin, kun nukahdin välillä). Kuskit osasivat väistellä aika hyvin, yksi kenguru saattoi osua auton kylkeen.

Alice Springsissä

Lento kesti parisen tuntia. Kone oli melkein täynnä, koska Ghan-juna ei kulkenut. Kuvasin Adelaidea vielä koneen noustessa.

 Yksi aasialainen pariskunta oli Adelaiden junassa, samassa hotellissa Adelaidessa, lentokoneessa ja samassa pikkubussissa meidän kanssa. Eivät sentään tulleet tähän motelliin. 

Kauas on pitkä matka.

 Majoittuminen oli aika helppoa: huoneessa on parisänky, jääkaappi yksi yöpöytä ja roskakori. Sen verran on tilaa, että matkalaukut mahtuvat seinän vierelle kannet auki. Niitä ei siis tarvitse purkaa. Keittiö, vessa/suihkutilat ovat viereisessä rakennuksessa. Täällä melkein kaikki muut ovat nuoria reppumatkalaisia.

Mielenkiintoinen väriyhdistelmä (siis seinissä)

Kävimme äsken hakemassa ruokaa, kun ilma vähän viileni. Nelisenkymmentä astetta saattoi olla lämmintä, mutta nyt idästä näyttää nousevan mustia pilviä. Saattaa sataa tai sitten ei. Jos olisimme Suomessa, sataisi varmasti, mutta täällä ei aina tiedä.

Ei satanut

Alice Springs, taustalla näkyy Heavitree Gap

Gap (sola) kuvattuna lähempää

Tärkeä rakennus: paloasema

Australiassa harrastetaan seinämaalauksia

Emu retkibussin kyljessä...

...ja elävänä

Keski-Australian ensimmäinen sairaala. Rakennus on ilmastoitu.

Yksi Australian yli miljoonasta villistä kamelista

Erämaa vihertää, kun on satanut

 

Adelaiden nähtävyyksiä katselemassa

Kävimme lauantaina maahanmuuttomuseossa. Siellä selvisi sellainenkin asia, että aikanaan englannista oli tuotu tänne orpolapsia noin 13-16 -vuotiaina. Heidän omaa mieltään ei kysytty. Kymmenisen vuotta sitten Australian hallitus esitti julkisen anteeksipyynnön näille ihmisille.

Kävimme myös taidenäyttelyssä tauluja katselemassa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Pikkulintu oli löytänyt turvallisen paikan sademetsärakennuksesta.

Puutarhurin mökki

Hämmästyin, kun siellä oli mahtava puu. Se oli jonkinlainen fiikus. Minusta fiikukset ovat korkeintaan puolentoista metrin korkuisia viherkasveja, mutta täkäläinen fiikus onkin vähän erilainen.

 Huomenaamuna on tarkoitus taas muuttaa majaa. Lento Alice Springsiin lähtee yhdentoista tienoilla.

Junan ikkunasta kuvattuja maisemia

Adelaidea hotellin ikkunasta

Kuningatar Victoria

Musta joutsen (vedessä)

Puiston konserttilava

Perämies (kapteeni?)

Petuniat vähän kärsivät kuumasta