Sinisillä vuorilla

Tilasimme keskiviikoksi retken. Pikkubussi haki meidät puoli kahdeksan tienoilla. Sitten kiersimme Sydneytä hetken aikaa ja bussi keräsi kyytiin muutkin matkalaiset. Meitä olikin aika monesta maasta. Bussi suuntasi sen jälkeen Sinisille vuorille, vähän yli sadan kilometrin päähän. Nimensä ne ovat saaneet ilmaan höyrystyvästä eukalyptuksen öljystä, joka näyttää kaukaa katsottuna siniseltä. Ilma ei ollut kovin kuuma, vain vähän päälle 20 astetta, joten vuoret eivät nyt olleet kovin siniset.

Aamupäivällä oli vielä pilvistä, mutta aurinko paistoi pilven raosta jo siinä vaiheessa, kun pääsimme ensimmäiselle näköalapaikalle. Maisemat olivat majesteettiset. Tasaiselta kalliolta ("King's Table") oli monen sadan metrin pudotus.

Ajoimme kaapelivaunulla rotkon ylitse ja sitten vielä rotkon pohjalle, jossa oli vanha hiilikaivos sademetsän keskellä. Laudasta rakennettu kulkutie kiemurteli vuoren alareunaa ja kuski/opas (entinen opettaja) luennoi meille luonnosta ja eläimistä. Välillä hän kertoi aboriginaalien tarinoita, toisinaan taas melkein eksyi puhumaan politiikkaa, kunnes muisti, että oppaan ei saakaan puhua politiikkaa. 

Olympiakylän kohdalla vaihdoimme lauttaan, joka vei meitä vajaan tunnin pitkin Parramatta-jokea Sydneyn satamaan. Niistä retkistä, joissa olemme olleet, tämä oli parhaiten järjestetty. Aikataulu piti, porukka oli sopivan kokoinen, opas asiantunteva ja kohde mielenkiintoinen.