Joel halusi nähdä vesinokkaeläimen ja niitä ei täälläkään
ole näytillä kovin monessa paikassa. Suuntasimme siis maanantaina Sydneyn
eläintarhaan. Ensin kävelimme rautatieasemalle pienessä sateessa, sitten
hyppäsimme ilmaiseen bussiin, joka juuri tuli pysäkille. Parin pysäkinvälin
jälkeen sen etuovi ei suostunut sulkeutumaan. Kuski sammutti moottorin pari
kertaa, avasi ja sulki takaovea, mutta ei saanut ovea toimimaan. Odottelimme
sitten sateessa seuraavaa bussia, jolla pääsimme satamaan. Ostimme liput ja
menimme lauttaan. Hetken päästä meille kerrottiin, että lautta on rikki, eikä
lähde minnekään. Pääsimme viimein toisella lautalla salmen pohjoisrannalle
eläintarhan rantaan.
Kiersimme eläintarhassa. En ollut koskaan nähnyt bongoa enkä
vesinokkaeläintä, muut asukkaan siellä olivat tutumpia. Vettä satoi koko ajan,
lenkkarit ja sukat olivat tunnin päästä litimärät ja jotkin eläimetkin näyttivät vähän myrtseiltä, esimerkiksi gorilla.
Minulla oli ylläni
kertakäyttösadetakki, mutta kun tuuli sitä riepotti, housujen lahkeetkin
kastuivat aika mukavasti. Lämmintä oli päälle kaksikymmentä, joten ei palellut.
Respan tyttö antoi pienen kuivaimen. Pesin kengät ja nyt ne ovat jo melkein
kuivat.
Katselin televisiosta Brisbanen pohjoispuolella olevan
Bundabergin tulvakuvia. Olimme noin kymmenen kilometrin päässä Elliot Headsissa
pari yötä auton kanssa joulukuun 12 päivän tienoilla ja ajoimme sinne
Bundabergin lävitse. Kenkien kastuminen on pientä verrattuna siihen, mitä
siellä kokevat parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti